Tiiveysmittauksessa mitataan rakennuksen vaipan ilmatiiveyttä eli sitä, kuinka paljon ilmaa vuotaa rakennuksen ulkovaipan läpi. Keskeinen mittaussuure on ilmanvuotoluku q50, joka kertoo kuinka monta kuutiota ilmaa vuotaa tunnissa rakennuksen vaipan neliömetriä kohden, kun sisä- ja ulkotilan välillä on 50 pascalin paine-ero. Mittaus on tärkeä osa rakennuksen energiatehokkuuden arviointia ja laadunvarmistusta, ja se auttaa tunnistamaan mahdolliset ilmavuotokohdat, joiden kautta lämpöä karkaa ja kosteutta voi kulkeutua rakenteisiin.
Mitä tiiveysmittauksessa mitataan?
Tiiveysmittauksessa mitataan ensisijaisesti rakennuksen ilmanvuotolukua (q50), joka kuvaa rakennuksen vaipan ilmanpitävyyttä. Tämä arvo kertoo, kuinka monta kuutiometriä ilmaa vuotaa tunnissa rakennuksen vaipan neliömetriä kohti 50 pascalin paine-erossa. Lisäksi mittauksessa selvitetään rakennuksen ilmavuotokohdat, ilmavirrat sekä vuotokohtien sijainnit.
Mittauksen aikana tarkastellaan myös n50-lukua, joka ilmaisee, kuinka monta kertaa rakennuksen ilmatilavuus vaihtuu tunnissa 50 pascalin paine-erossa. Mittauksen perusteella saadaan kokonaisvaltainen kuva rakennuksen ilmanpitävyydestä, mikä on oleellista sekä energiatehokkuuden että rakenteiden pitkäaikaiskestävyyden kannalta.
Tiiveysmittaus suoritetaan usein alipaineistamalla rakennus, jolloin ilmavuotokohdat voidaan paikallistaa lämpökameran tai merkkisavun avulla. Näin saadaan tarkkaa tietoa siitä, mistä kohdista rakennuksen vaippa vuotaa.
Miksi tiiveysmittaus on tärkeä rakennuksen kunnon arvioinnissa?
Tiiveysmittaus on keskeinen työkalu rakennuksen kunnon arvioinnissa, sillä se paljastaa rakenteiden ilmavuodot, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä energiahukkia ja rakenteellisia ongelmia. Hyvä ilmatiiveys on energiatehokkuuden kulmakivi – jopa 15-30 % rakennuksen lämmitysenergiasta voi kulua ilmavuotojen kautta.
Tiiveysmittauksen tulokset vaikuttavat suoraan rakennuksen energialuokitukseen. Mitä pienempi ilmanvuotoluku, sitä parempi energiatehokkuusluokka rakennukselle voidaan myöntää. Tämä puolestaan heijastuu kiinteistön arvoon ja käyttökustannuksiin.
Ilmatiiveys vaikuttaa myös sisäilman laatuun ja asumismukavuuteen. Hallitsemattomat ilmavuodot voivat aiheuttaa vedon tunnetta, tuoda epäpuhtauksia sisäilmaan ja pahimmillaan kuljettaa kosteutta rakenteisiin, mikä altistaa kosteus- ja homevaurioille. Siksi tiiveysmittaus on arvokas työkalu sekä uudisrakentamisessa että vanhojen rakennusten kuntoarvioinneissa.
Miten tiiveysmittaus käytännössä toteutetaan?
Tiiveysmittaus toteutetaan käytännössä Blower Door -laitteistolla, joka asennetaan tilapäisesti rakennuksen ulko-oveen tai ikkunaan. Laitteisto koostuu puhallinyksiköstä, paine-eromittareista ja tietokoneohjelmistosta, joka analysoi mittaustulokset. Mittauksen aikana rakennus alipaineistetaan tyypillisesti 50 pascalin paine-eroon ulkoilmaan nähden.
Ennen mittausta rakennuksen ilmanvaihtoventtiilit, hormit ja muut tarkoitukselliset ilma-aukot tiivistetään tai suljetaan. Näin varmistetaan, että mittaus kertoo nimenomaan rakenteiden läpi tulevista ilmavuodoista eikä suunnitelluista ilmanvaihtoaukoista.
Mittauksen aikana voidaan paikallistaa vuotokohdat lämpökamerakuvauksella tai merkkisavun avulla. Tämä on erityisen hyödyllistä, kun halutaan korjata havaitut ongelmat. Mittaus kestää tyypillisesti 1-3 tuntia kohteen koosta riippuen, ja siitä laaditaan yksityiskohtainen raportti, joka sisältää mittaustulokset ja toimenpidesuositukset.
Mitä tiiveysmittauksen tulokset kertovat?
Tiiveysmittauksen tärkein tulos on ilmanvuotoluku q50, joka ilmaisee ilmavuodon määrän rakennuksen vaipan pinta-alaa kohden. Uusissa rakennuksissa hyvänä arvona pidetään alle 1,0 m³/(h m²), kun taas vanhoissa rakennuksissa arvot ovat tyypillisesti 3,0-7,0 m³/(h m²) välillä. Passiivitaloissa tavoitellaan jopa alle 0,6 m³/(h m²) arvoja.
Tulokset antavat tietoa rakennuksen energiatehokkuudesta ja mahdollisista rakenteellisista ongelmista. Korkeat ilmanvuotoluvut viittaavat puutteelliseen ilmatiiveyteen, mikä näkyy kohonneina lämmityskustannuksina ja mahdollisina kosteusteknisina riskeinä.
Mittaustulokset kertovat myös rakennuksen laadusta. Hyvin rakennettu talo on tiivis, kun taas korkeat vuotoluvut kertovat puutteellisesta rakentamisen laadusta tai rakenteellisista ongelmista. Tulokset ovat luotettavia, kun mittaus on suoritettu standardien mukaisesti ja sertifioidun asiantuntijan toimesta.
Miten rakennuksen tiiveyttä voidaan parantaa mittaustulosten perusteella?
Tiiveysmittauksen tulosten perusteella voidaan kohdistaa korjaustoimenpiteet täsmällisesti oikeisiin kohtiin. Yleisimpiä vuotokohtia ovat ikkunoiden ja ovien liitokset, läpiviennit sekä rakenneliittymät. Näiden kohtien tiivistäminen on usein kustannustehokas tapa parantaa rakennuksen energiatehokkuutta.
Tiivistämisessä käytetään erikoisteippejä, tiivistysmassoja, polyuretaanivaahtoa ja erilaisia läpivientitiivisteitä. Materiaalien valinnassa on tärkeää huomioida niiden pitkäaikaiskestävyys ja soveltuvuus kyseiseen rakenteeseen. Vaativimmissa tapauksissa voi olla tarpeen uusia ikkunoita tai ovia tai tehdä laajempia rakenteellisia korjauksia.
Ammattilaisapu on usein tarpeen, kun halutaan saavuttaa merkittäviä parannuksia rakennuksen tiiveydessä. Asiantuntija osaa paitsi tunnistaa vuotokohdat myös suositella juuri kyseiseen kohteeseen sopivia korjausmenetelmiä. Tiiveysmittaus kannattaa tehdä uudestaan korjausten jälkeen, jotta varmistutaan toimenpiteiden onnistumisesta.
Milloin tiiveysmittaus kannattaa tehdä? Uudiskohteissa mittaus on suositeltavaa tehdä rakennusvaipan valmistuttua, mutta ennen pintamateriaalien asennusta, jotta mahdolliset korjaukset ovat helpompia toteuttaa. Olemassa olevissa rakennuksissa mittaus on järkevää tehdä energiaremonttia suunniteltaessa, merkittävien sisäilmaongelmien yhteydessä tai kiinteistökaupan yhteydessä rakennuksen kunnon selvittämiseksi.
